Peruskoulu Suomessa Peruskoulu on yhdeksänvuotista perusopetusta antava yhtenäiskoulu, jossa lähes kaikki Suomen kansalaiset suorittavat oppivelvollisuutensa. Yhtenäiskoulu tarkoittaa koko yhdeksänvuotisen perusopetuksen, mahdollisesti myös lukion kattavaa, koko ikäluokalle yhteistä koulua, joka ei eriytä oppilaita eri koulumuotoihin koulumenestyksen mukaan. Peruskoulun säädöspohja on perusopetuslaissa (628/1998) ja perusopetusasetuksessa (852/1998). Peruskoulun tavoitteena on tukea oppilaiden kasvua ihmisyyteen ja eettisesti vastuukykyiseen yhteiskunnan jäsenyyteen sekä antaa heille elämässä tarpeellisia tietoja ja taitoja. Lisäksi esiopetuksen tavoitteena on osana varhaiskasvatusta parantaa lasten oppimisedellytyksiä. Opetuksen tulee edistää sivistystä ja tasa-arvoisuutta yhteiskunnassa sekä oppilaiden edellytyksiä osallistua koulutukseen ja muutoin kehittää itseään elämänsä aikana. Opetuksen tavoitteena on lisäksi turvata riittävä yhdenvertaisuus koulutuksessa koko maan alueella. (Perusopetuslaki 2 §) Peruskoulu jakautui aiemmin kuusivuotiseen ala-asteeseen ja kolmevuotiseen yläasteeseen, mutta jako on poistettu nykyisestä lainsäädännöstä. Epävirallisesti jakoa peruskoulun luokkiin 1?6 ja 7?9 kutsutaan ala- ja yläkouluiksi. Hallinnollisesti on toisaalta oikein puhua vain (yhtenäisestä) peruskoulusta (joka on siis eri asia kuin yhtenäiskoulu, vaikka arkisessä kielenkäytössä eroa usein ei tehdä). Yhtenäisessä koulussa luokat 1?9 opiskelevat hallinnollisesti yhdessä yksikössä. Yhtenäinen koulu voi kuitenkin toimia yhdessä tai useammassa eri kiinteistössä. Perusopetus maksaa yhteiskunnalle keskimäärin noin 8 700 euroa oppilasta kohden vuodessa (2013), joskin erot ovat suuria. Vuoden 2019 alussa Suomessa oli 2?276 peruskoulua. 1990-luvun alusta lähtien alakouluja on lakkautettu noin sadan koulun vuosivauhdilla. Peruskoulujen määrää on laskenut myös koulujen yhdistäminen. Peruskoulujen määrä on puolittunut 1990-luvun alusta, mutta tutkimusta lakkautusten seurauksista ei ole tehty. Sisällysluettelo   ・ 1 Peruskoulu-uudistus        1.1 Ennen peruskoulua        1.2 Uudistusprosessi        1.3 Toteutus        1.4 Opetuksen järjestäjä   ・ 2 Perusopetuksen hallinnollinen toteutus        2.1 Maksuttomuus        2.2 Rahoitus        2.3 Oppivelvollisuus        2.4 Oppilaaksi pääseminen        2.5 Kurinpito        2.6 Opettajat ja koulutilat        2.7 Perusopetuksen opetussuunnitelma        2.8 Jatko-opintokelpoisuus        2.9 Lisäopetus ja joustava perusopetus        2.10 Jatko-opinnot peruskoulun jälkeen   ・ 3 Oppimistulokset        3.1 Ekaluokkalaisten suuret erot, etenkin pojilla ja vieraskielisillä   ・ 4 Peruskoulun laadunarviointi        4.1 Indikaattorit laadunarvioinnissa        4.2 Arviointijärjestelmän toimijat        4.3 Tulevaisuuden arviointihankkeet         Poistettu alla   Peruskoulu-uudistus     Ennen peruskoulua Kansakoulu levisi Suomeen 1860-luvulta alkaen, mutta se oli vapaaehtoinen. Oppivelvollisuus syntyi vuoden 1921 oppivelvollisuuslailla, joka sääti kaikille kansalaisille pakolliseksi kuusivuotisen kansakoulun, joka aloitettiin seitsenvuotiaana (tosin oppikouluun pyrittiin jo 4. luokan jälkeen). Kansakoulun jatkoksi kehittyi 1940-luvulla kaksi vapaaehtoista jatkoluokkaa sisältänyt kansalaiskoulu, joka valmisti oppilasta ammattikouluun. Valtiolliset ja yksityiset oppikoulut huolehtivat korkeammasta yleissivistävästä opetuksesta, mutta näiden kehittäminen muodostui 1930-luvun laman ja toisen maailmansodan aiheuttaman katkoksen vuoksi luonteeltaan satunnaiseksi. 1950-luvulle tultaessa Suomen koulujärjestelmä olikin selvästi vanhanaikaisempi kuin Länsi-Euroopassa. Yksi ongelma rinnakkaiskoulujärjestelmässä oli sen vahvistama yhteiskunnallinen epätasa-arvo. Työläisen tai maanviljelijän lapsen oli hankalaa päästä maksulliseen oppikouluun. Kaikki halukkaat eivät päässeet oppikouluun senkään takia, että niitä oli vähän. Tätä puutetta korjaamaan syntyi aktiivisten vanhempien aloitteesta 1950-luvulla kymmeniä yksityisiä oppikouluja.     Uudistusprosessi Kouluhallituksen pitkäaikainen pääjohtaja Oskari Mantere hahmotteli 1930-luvulla kaikille lapsille yhteistä kuusivuotista peruskoulua. Idealla on kuitenkin monta rinnakkaista esittäjää ja samoin koulumuodolle esitettyjä nimiä: pohjakoulu, yhtenäiskoulu ja peruskoulu. 1950-luvun lopulla alkoi komiteatyö, joka tuotti lopputuloksenaan lainsäädännön yhtenäiskouluajatukseen perustuvaan peruskoulujärjestelmään siirtymisestä. 1960-luvun alkupuolella eduskunnalta tuli aloite yhtenäiskoulun perustamiselle. Yhtenäiskoulun oli tarkoitus vastata kansakoulua paremmin yhteiskunnan tarpeisiin ja sen avulla haluttiin kohottaa kansalaisten yleissivistyksen tasoa. Vuonna 1964 yhtenäiskoulua nimitettiin ensimmäisen kerran peruskouluksi ja sen perustamista varten muodostettiin peruskoulukomitea Keskeisimpänä mallina uudistuksessa oli Ruotsi, mutta vaikutteita otettiin eri puolilta Eurooppaa. Komiteatyön tärkeimmät vaiheet olivat:     1. Reino Oittisen Kouluohjelmakomitea ehdotti vuonna 1958 yhtenäiskoulua, jonka 3-vuotinen yläaste olisi linjajakoinen.     2. Myöhempi Oittisen johtama Peruskoulukomitea keskittyi uuden järjestelmän talous- ja hallintokysymyksiin.     3. Arvi Poijärven johtama Koulunuudistustoimikunta sai 1964 tehtäväkseen täsmentää uuden koulun opetussuunnitelman. Se ehdotti samaa opetusta kaikille oppilaille myös yläasteella, paitsi vieraan kielen ja matematiikan osalta, joissa olisi erilaajuiset oppikurssit eri tasoisille oppilaille. Eduskunta äänesti peruskoulun puitelain sisällöstä 21. toukokuuta 1968. Pykälät hyväksyttiin selvällä enemmistöllä, esimerkiksi kielipykälä äänin 137-24. Peruskoulua koskien on 1960-luvun loppupuolelta lähtien käynnistynyt neljä uudistuksellista suuntausta suunnilleen samanaikaisesti. Näitä suuntauksia ovat:     1. Oppilaan yksilöllistyminen     2. Opettajuuden tieteenalaistuminen     3. Opetussuunnitelman tavoiterationalisoituminen     4. Koulun dekontekstualisoituminen Oppilaan yksilöllistyminen nousi ensimmäisen kerran esille peruskoulun opetussuunnitelmissa yksilön hyvän noustessa yhteisön hyvän edelle. Uusien opetussuunnitelmien myötä myös opettajien ammatti muuttui ryhmäkeskeisestä yksilökeskeiseksi. Tämä vaikutti ammatti-identiteettien selkiytymiseen, sillä yksilöllistymisen myötä opettajan rooli koulun uudistajana siirtyi virkamiehille ja tutkijoille. Opettajankoulutuksen tieteenalaistumisella tarkoitetaan muutoksia ammatillisissa tietojärjestelmissä. Vuodesta 1967 lähtien kasvatustieteet nousivat opettajien tietoperustan pohjaksi. 1990-luvulta lähtien taas opettajankoulutuksien päärooliin nousivat didaktiikka ja filosofia. Didaktiikka ja filosofia hallitsevat asiantuntijapuheita edelleen. Opetussuunnitelman tavoiterationalisoitumisella tarkoitetaan tavoitejärjestelmien muuttumista opetussuunnitelmien perustaksi. Peruskoulua edeltävissä opetussuunnitelmissa tavoitteet olivat koulutyölle suuntaa antavia arvopäämääriä. Peruskoulun opetussuunnitelmissa taas tavoitteet kohdistuivat oppimiseen ja ne olivat aikaisempaa täsmällisempiä. Koulun dekontekstualisoitumisella tarkoitetaan koulukontekstin katoamista asiantuntijakeskusteluista. 1970-luvulta lähtien koulu muuttui puheessa abstrakteiksi visioiksi, toiveiksi ja utopioiksi. Koulu-sana alkoi vähitellen korvautua oppimisen käsitteellä. Tämä näkyi muun muassa opetussuunnitelmissa siten, ettei oppivelvollisilta enää vaadittu konkreettisesti koulun käyntiä.     Toteutus Peruskoulujärjestelmään siirtyminen toteutettiin koko maassa pohjoisesta alkaen asteittain vuodesta 1972 alkaen, ensimmäisenä se toteutettiin Lapin läänissä. Viimeisenä peruskoulujärjestelmään siirtyivät pääkaupunkiseudun kaupungit Espoo, Helsinki, Kauniainen ja Vantaa vuonna 1977.     Opetuksen järjestäjä Valtioneuvosto antaa luvan opetuksen järjestäjälle eli koulun ylläpitäjälle. Suomessa kaikki kunnat ovat opetuksen järjestäjiä. Ne voivat toteuttaa perusopetuksen joko itse, yhteistyössä muiden kuntien kanssa tai luvan saaneen opetuksen järjestäjän kautta. Poikkeuslupa voidaan myöntää rekisteröidylle yhdistykselle tai säätiölle valtioneuvoston toimesta. Opetuksen järjestäjällä on oikeus päättää opetussuunnitelmasta ja monista opetuksen järjestämiseen kuuluvista asioista. Tämä antaa liikkumatilaa erityiseen pedagogiseen järjestelmään tai maailmankatsomukseen perustuville kouluille. Peruskoulujärjestelmän alkuvaiheessa opetussuunnitelmasta määrättiin erittäin tarkasti ja keskitetysti, mutta 1980-luvun lopulta alkaen päätösvaltaa on siirtynyt opetuksen järjestäjille. Peruskoulujärjestelmään siirryttäessä kunnallistettiin valtiolliset oppikoulut (normaalikouluja lukuun ottamatta) ja suurin osa yksityisistä oppikouluista. Muutamat yksittäiset oppikoulut (kuusi Helsingissä, kaksi muualla maassa) saivat luvan toimia peruskoulua korvaavina kouluina. Tästä termistä on nykyisin luovuttu, koska opetuksen järjestäjä -käsite sisältää myös korvaavat koulut. Perusopetuksen hallinnollinen toteutus     Maksuttomuus Suomalaisen peruskoulujärjestelmän tarkoituksena on taata kaikille tasa-arvoiset lähtökohdat opintielle. Tätä tasa-arvoa ei toteuteta pelkästään järjestelmän muodollisella tasa-arvoisuudella, vaan lainsäätäjä on pyrkinyt estämään eliittikoulujen muodostumisen järjestelmän sisälle. Perusopetus on oppilaille maksutonta. Tämä tarkoittaa, että oppilaalta ei saa periä mitään kuluja tai maksuja opetukseen tai koulun järjestämiin tapahtumiin osallistumisesta, oppikirjoista tai opetusmateriaalista ja -välineistä. Lisäksi jokaisella oppilaalla on oikeus saada joka päivä maksuton, täysipainoinen ateria. Oppilaalla on myös oikeus ilmaiseen kouluterveydenhuoltoon, muuhun oppilashuoltoon ja pitkämatkaisten maksuttomiin koulumatkoihin. Mikäli oppilaan päivittäinen koulumatka lähikouluunsa käy liian pitkäksi, hänellä on oikeus täysihoitoon koulun oppilasasuntolassa. Näiden opintososiaalisten etujen järjestäminen on opetuksen järjestäjän vastuulla, mikä asettaa yksityiskouluille raskaan taloudellisen taakan. Yksityinenkään peruskoulu ei saa periä lukukausimaksuja. Sen on päinvastoin otettava oppilaaksi omalta oppilasalueeltaan kaikki lapset.     Rahoitus Perusopetuksen rahoituksesta vastaavat valtiovarainministeriö sekä opetus- ja kulttuuriministeriö. Valtiovarainministeriön perusopetuksen rahoitusosuus on yhdistetty kuntien muiden peruspalveluiden rahoitukseen. Peruspalveluiden rahoitus lasketaan kunnan asukkaiden mukaan ikäluokkakohtaisesti. Lisäksi rahoitukseen vaikuttavat olosuhteisiin (kuten työttömyyteen ja sairastuvuuteen) perustuvat lisäosat. Opetus- ja kulttuuriministeriö rahoittaa sitä perusopetuksen toiminnan osuutta, jota valtion rahoitus ei kata. Tällaista toimintaa ovat muun muassa lisäopetus, maahanmuuttajien valmistava opetus ja yksityisen opetustoiminnan aloituksen rahoitus.     Oppivelvollisuus Oppivelvollisuus alkaa sinä vuonna, jolloin oppilas täyttää seitsemän vuotta Useimmilla on taustalla päiväkoti ja esikoulu. Oppilaalla on lisäksi oikeus aloittaa koulu kuusivuotiaana, jos hänen katsotaan kykenevän siihen. Tarvittaessa opetus voidaan aloittaa myös vasta kahdeksanvuotiaana. Mikäli oppilas on vammaisuuden tai sairauden vuoksi otettava erityisopetukseen, hänen oppivelvollisuutensa alkaa jo kuusivuotiaana ja kestää yksitoista vuotta. Oppilas, joka ei ole oppilaana perusopetuksessa, osoittaa kunnan määräämällä tavalla suorittavansa perusopetuksen oppimäärän. Oppivelvollisuus päättyy, kun perusopetuksen oppimäärä on suoritettu tai kun oppivelvollisuuden alkamisesta on kulunut 10 vuotta. Peruskoulun jälkeen on suoritettavissa myös vapaaehtoinen ”kymmenes luokka”, joka on tarkoitettu niille oppilaille, jotka haluavat parantaa peruskoulun päättötodistuksen arvosanojaan. Kaikki kunnat eivät taloudellisista syistä toteuta tätä mahdollisuutta.     Oppilaaksi pääseminen Peruskoululaisen koulu on pääsääntöisesti lähikoulu, jonka kunta osoittaa lapsen asuinalueen perusteella. Jos oppilas on erityisluokalla (esimerkiksi musiikkiluokka) tai lukee harvinaista kieltä, tämä voi määrätä lähikoulun. Oppilaalla on aina oikeus päästä lähikouluunsa. Hänellä on oikeus hakea haluamaansa muuhun kouluun, jonne hän voi päästä, jos opetuksen järjestäjällä on osoittaa hänelle tilaa. Tämä on mahdollistunut 1990-luvun lopulta kouluvalintapolitiikan myötä. Mikäli halukkaita on enemmän kuin paikkoja, oppilaat on valittava käytännössä arvalla, jos kyseessä ei ole taiteellista lahjakkuutta vaativa erityislinja. Oppilasta ei saa osoittaa ilman huoltajan suostumusta kouluun, joka noudattaa erityistä kasvatusopillista tai maailmankatsomuksellista järjestelmää.     Kurinpito Perusopetuksen "oppilaan tulee osallistua perusopetukseen, jollei hänelle ole erityisestä syystä tilapäisesti myönnetty vapautusta. Oppilaan on suoritettava tehtävänsä tunnollisesti ja käyttäydyttävä asiallisesti." (Perusopetuslaki 35 §) Mikäli tämä ei toteudu, opettaja voi ojentaa oppilasta erilaisilla kurinpidollisilla ojennuksilla: nuhteilla, luokasta tai muusta opetustilanteesta poistamisella (oppitunnin jäljellä olevaksi ajaksi) tai jälki-istunnolla (enintään 2 t). Erityistapauksissa opetuksen järjestäjä (yleensä kunnan sivistyslautakunta) voi erottaa oppilaan yhdestä kolmeen kuukaudeksi. Lisäksi oppilas, joka on vaaraksi itselleen tai muille, voidaan rehtorin päätöksellä poistaa koulun alueelta lopuksi päivää. Luokasta tai koulusta poistettua oppilasta ei saa jättää ilman aikuisen valvontaa eikä erotettua oppilasta vaille opetusta.     Opettajat ja koulutilat Perusopetusta antavilla opettajilla on pääsääntöisesti ylempi korkeakoulututkinto, mikä on kansainvälisesti poikkeavaa. (Myös aiempien säännösten mukaisen koulutuksen suorittaneet ovat päteviä.) Koulutuksen taso on seurausta 1970-luvun alkupuolelta lähteneestä koulutuspoliittisesta keskustelusta. 1970-luvun alussa luokanopettajankoulutus siirrettiin yliopistoihin, mistä seurasi väittely koulutuksen laajuudesta. Vähitellen tutkinnon laajuutta kasvatettiin, kunnes vuonna 1979 ylempi korkeakoulututkinto sisällytettiin pakolliseksi osaksi luokanopettajien tutkintoa. Kaikki opettajat ovat suorittaneet opettajan pedagogiset opinnot, joiden laajuus on 60 opintopistettä. Luokanopettajilla on lisäksi opetettavien aineiden monialaiset opinnot, 60 opintopistettä, ja aineenopettajilla opettamiensa aineiden opintoja 60 opintopisteen verran yliopiston vaatimusten mukaan. Peruskoulu jakautui vuoden 1998 loppuun asti kuusivuotiseen ala-asteeseen ja kolmevuotiseen yläasteeseen, ja jako on nykyisinkin esimerkiksi opettajien virkojen osalta voimassa koululainsäädännössä: Luokilla 1?6 opetusta antavat pääasiassa luokanopettajat (ala-aste) ja luokilla 7?9 aineenopettajat (yläaste), joskin opettajat voivat pätevyydestään riippuen opettaa kummassakin koulumuodossa. Nykyisin monissa kunnissa peruskoulujen nimissä on ainoastaan sana "koulu". Koska yläkoulu?alakoulu-jakoa ei enää säädöksissä ole, opetuksen järjestäjät voivat muodostaa eri luokka-asteiden kouluja, esimerkiksi 5.?9. luokkien tai 1.?2. luokkien kouluja. (Joidenkin koulujen nimissä on sana "yhtenäiskoulu", esim. Yhtenäiskoulua Helsingin Käpylässä, joissa se siis tarkoittaa "peruskoulu".) Toisaalta on edelleen olemassa pieniä ala-asteita, joissa opettajat opettavat yhdysluokkia. Tällaisilla luokilla on useamman kuin yhden luokka-asteen oppilaita. Koulutilat vaihtelevat opetuksen järjestäjän, koulun koon ja luokka-asteen mukaan. Yleensä koulussa on kuitenkin vähintään tavanomaiset luokat, liikuntasali, ruokailutila, liikuntaan soveltuva piha-alue ja erikoisluokkia sellaisten oppiaineiden opettamiseen, jotka vaativat erikoisjärjestelyjä (kuten kuvataide, käsityö, luonnontieteet, musiikki).     Perusopetuksen opetussuunnitelma Perusopetuksen tuntijaon perusteista säädetään perusopetuslaissa ja -asetuksessa, mutta varsinaisen opetussuunnitelman perusteet määrää opetushallitus. Opetuksenjärjestäjillä, yleisimmin kunnilla, on velvollisuus laatia paikallinen opetussuunnitelma opetussuunnitelman perusteiden pohjalta. Kunnalliset ja koulukohtaiset opetussuunnitelmat sovittavat perusteissa säädetyn sisällön paikallisiin olosuhteisiin ja opetustapaan. Oppilaiden huoltajilla on oikeus osallistua opetussuunnitelmatyöhön. Oppilaita ei saa peruskoulussa jakaa pysyviin tasoryhmiin, vaan opetuksen eriyttäminen on toteutettava yksittäisen ryhmän sisällä tai vaihtelevin joustavin ryhmittelyin. Kunnilla on joitakin vapauksia muun muassa painotetun opetuksen järjestämisessä. Painotetussa opetuksessa noudatetaan opetussuunnitelmaa, mutta sen lisäksi tarjotaan lisäopetusta jossakin oppiaineessa, kuten kuvataiteessa tai liikunnassa. Oppilaat valitaan painotettuun opetukseen heidän kykyjensä ja kiinnostuksen kohteidensa mukaan. Kaikki kaupungit eivät kuitenkaan tarjoa laajaa valikoimaa painotettua opetusta, minkä vuoksi vanhemmat ovat saattaneet valita toisen kaupungin koulun paikallisen koulun sijasta. Painotetut luokat ovatkin luoneet aivan uuden kilpailukentän peruskoulujärjestelmään. Alla on lueteltu perusopetuksen oppiaineet, niistä yleisimmin käytettävät lyhenteet, sekä vuosiluokat, jolloin ainetta opetetaan pakollisena opetuksena (suluissa). Vuosiluokilla 8 ja 9 on lisäksi valinnaisaineita, joiden tarjonta vaihtelee kunnittain ja kouluittain.   ・ Biologia BG, BI (5.-9., ala-asteella maantiedon kanssa)   ・  Elämänkatsomustieto ET (1.-9., vaihtoeht. uskonnolle)   ・  Fysiikka FY, FK (5.-9., ala-asteella kemian kanssa)   ・  Historia HI, HY (5.-8.)   ・  Yhteiskuntaoppi YO, YH (9.)   ・  Kemia KE (5.-9., ala-asteella fysiikan kanssa)   ・  Kotitalous KO (7., valinnainen 8. ja 9.)   ・  Kuvataide KU (1.-7., valinnainen 8. ja 9.)   ・  Käsityö TN, KS, TS (1.-7., valinnainen 8. ja 9.)   ・  Liikunta LI, LP, LT (1.-9.)   ・  Maantieto GE, MT (5.-9., ala-asteella biologian kanssa)   ・  Matematiikka MA (1.-9.)   ・  Musiikki MU (1.-7., valinnainen 8. ja 9.)   ・  Oppilaanohjaus OP, OPO (7.-9.)   ・  Terveystieto TE, TT (7.-9.)   ・  Toinen kotimainen kieli, ruotsin/suomen kieli RU, RUB (6.-9.)   ・  Uskonto UE, UO, UI tai muu rekisteröity uskontokunta (1.-9., vaihtoeht. elämänkatsomustieto)   ・  Vieraat kielet     o   A1-kieli (3.-9.)     o   A2-kieli vapaaeht. (5.-9.)     o   B1-kieli (6.-9.) (katso "Toinen kotimainen kieli")     o   B2-kieli vapaaeht. (8.-9.)   ・  Äidinkieli ja kirjallisuus AI (1.-9.)     o   saman oppiaineen oppimääränä Suomi toisena kielenä S2 (1.-9.) (mikäli oppilaan äidinkieli eri kuin suomen kieli) Lisäksi valinnaisina aineina voidaan lukea myös muita aineita. Uskontoa opetetaan kaikille niille, jotka kuuluvat johonkin uskontokuntaan. Uskontokunnan uskonnonopetusta haluavia jäseniä on oltava opetuksen järjestäjän (yleensä kunnan) kouluissa vähintään kolme oppilasta. Jos tällainen opetusryhmä perustetaan, ovat kaikki kyseisen uskontokunnan jäsenet velvollisia osallistumaan opetukseen. Ne, jotka eivät kuulu uskontokuntaan, seuraavat elämänkatsomustiedon opetusta tai, huoltajan niin pyytäessä, enemmistön uskonnonopetusta. Lisäksi uskontokuntaan kuulumattomat vanhemmat voivat pyytää, että heidän lapsensa osallistuu kulttuuritaustansa mukaiseen uskonnonopetukseen, jos tällaista opetusta annetaan opetuksenjärjestäjän kouluissa.     Jatko-opintokelpoisuus Kaikki perusopetuksen hyväksytysti suorittaneet nuoret saavat kelpoisuuden jatkaa toisen asteen koulutuksessa eli lukiossa tai ammatillisessa oppilaitoksessa. Koska oppivelvollisuus päättyy peruskouluun, on teoriassa mahdollista siirtyä työelämään jo peruskoulun jälkeen, mutta tällaisen nuoren työnsaantimahdollisuudet ovat heikot ja tilastollisesti todennäköinen tulokehitys kehno.     Lisäopetus ja joustava perusopetus Kunta voi tarjota oppilaille kymppiluokkaa eli perusopetuksen lisäopetusta, joka on tarkoitettu niille peruskoulunsa päättäneille nuorille, jotka eivät ole saaneet opiskelupaikkaa tai jotka tarvitsevat lisäaikaa tulevaisuutensa suunnitteluun. Kymppiluokalla voi korottaa peruskoulutodistuksen arvosanoja, tutustua työelämään ja eri koulutusvaihtoehtoihin sekä parantaa mahdollisuuksia päästä opiskelemaan. Kymppiluokan suorittamiseen tarvitaan 1100 oppitunnin suorittamista. Myös maahanmuuttajille järjestetään perusopetuksen lisäopetusta. He voivat koulutuksen aikana tutustua suomen koulutukseen ja työelämään. Joustava perusopetus tarjoaa yksilöllistä opetusta ja työssäoppimista niille oppilaille, jotka ovat vaarassa jäädä pois jatkokoulutuksesta.     Jatko-opinnot peruskoulun jälkeen Peruskoulun päättäneistä lukiokoulutuksessa jatkoi heti peruskoulun jälkeen 53 prosenttia ja ammatillisessa koulutuksessa 41 prosenttia. Peruskoulun 9. luokan päättäneitä oli vuonna 2017 noin 57 800. Lähes kaikki peruskoulun 9. luokan päättäneet hakivat välittömästi jatko-opintoihin, hakematta jätti 0,4 prosenttia. Vuonna 2016 tutkintoon johtavan koulutuksen ulkopuolelle jäi peruskoulun päättäneistä 4,8 prosenttia ja vuonna 2017 heistä jäi vielä 3,8 prosenttia. Vaikka 10-luokka ja valmistavat ja valmentavat koulutukset ovat osalle väyliä jatko-opintoihin, on osa toisen asteen koulutuksen peruskoulun päätösvuonna aloittaneista seuraavana vuonna jo keskeyttänyt aloittamansa koulutuksen. Oppimistulokset Luku- ja laskutaidon minimitason alitti 5?6 % 2000-luvun alussa ja 12?13 % vuonna 2012. Etenkin itä- ja pohjoissuomalaisten poikien taso on romahtanut. Neljännes heistä alitti minimitason. Heillä on siis vaikeuksia ymmärtää uutisia ja käyttöohjeita. Professori Jouni Välijärven mukaan he eivät näe koulutuksen ja työllistymisen yhteyttä. Tytöt ovat motivoituneempia ja tähtäävät useammin pois kotiseudultaan opiskelemaan. Pojat jäävät kotiseudulleen, vaikkeivät saisi työtä eivätkä opiskelupaikkaa. Välijärven mielestä koulun pitäisi paremmin motivoida nuoria opiskelemaan ja kilpailemaan ajasta älylaitteiden kanssa. Ehkä pitäisi myös siirtyä vuosiluokattomaan peruskouluun, jossa hitaammat voisivat olla kymmenen vuotta leimaantumatta kymppiluokkalaisiksi. Kaikki oppilaat kärsivät siitä, että vammaiset ja eritystä tukea vaativat lapset on tuotu normaaliluokkiin mutta heille ei tarjota tarpeeksi tukea. Perheiden sosiaaliset erot eivät selitä suomalaisten nuorten Pisa-menestyksen eroja merkittävästi mutta motivaation ja asenteiden erot selittävät. Tytöillä on enemmän uskoa tulevaisuuteen ja siten motivaatiota opiskella. Pojille kaukana kotiseudun ulkopuolella oleva työelämä tuntuu kovin vieraalta. 2010-luvulla Suomi on pudonnut ja Viro on noussut Suomen ohi kaikessa paitsi lukutaidossa. Tutkija Arto Ahosen mukaan Viro on paremmin säilyttänyt lasten innon koulunkäyntiin. Siellä koulu nähdään keinona menestykseen, sosiaaliseen nousuun, Suomessa ei enää. Virossa koulukulttuuri on vanhanaikaista ja opettajalla on auktoriteetti. Opetusmetodit ovat kuitenkin nykyaikaisia ja usein digitaalisia. Viron koulu on myös täynnä oppiainekilpailuja ja valtakunnallisia tasokokeita. Vuoden 2015 Pisa-kokeissa Viro oli jo Euroopan ykkösmaa, vaikka opettajien palkat ovat Suomessa yli kolminkertaisia. Maahanmuuttajien määrän kasvukaan ei kokonaan selitä Suomen ja Ruotsin taantumista Viroon nähden.     Ekaluokkalaisten suuret erot, etenkin pojilla ja vieraskielisillä Vuoden 2018 syksyllä tehdyssä 7 770 ekaluokkalaisen arvioinnissa ensimmäistä luokkaa käyvien osaamiserot todettiin suuriksi, lähinnä poikien ja vieraskielisten keskinäiset erot. Tytöt olivat yleensä lähellä keskitasoa. Keskimäärin tytöt osasivat hieman paremmin äidinkieltä ja kirjallisuutta, pojat matematiikkaa, mutta molemmissa huiput ja huonoimmat olivat yleensä poikia, matematiikassa kaikki huippuosaajat olivat poikia. Lasten, joille suomi tai ruotsi ei ollut ensimmäinen kieli, osaaminen oli keskimäärin paljon heikompaa kuin muiden, mutta heillä hajonta oli suurta. Peruskoulun laadunarviointi Nykyisellä vuosituhannella peruskoulutuksen arviointi on saanut uudenlaista painoarvoa Suomen politiikassa. Arviointia pyritään toteuttamaan muun muassa erilaisten indikaattorien, vertailujen ja lakiin painettujen tavoitteiden avulla. Esimerkiksi valtioneuvoston asetus koulutuksen arvioinnista (1061/2019) määrittää koulutuksen arvioinnin tavoitteiksi tiedon hankkimisen ja analysoimisen niin kansainvälistä kuin kansallistakin päätöksentekoa ja koulutuksen kehittämistä varten. Lisäksi tavoitteisiin kuuluu opiskelijoiden oppimisen, opetustoimen työn ja oppilaitosten kehittämisen tukeminen. Arvioinneilla tähdätään muun muassa oppimisen ja osaamisen kehittämiseen, koulujärjestelmien kehittämiseen ja koulutuksen järjestäjien tukemiseen laadunhallinnassa Suomalaisen arviointimallin rakentumiseen ovat vaikuttaneet:     1.　Pyrkimys keskitetyn byrokratian purkamiseen     2.　Usko yksilöllisyyden ja kilpailun voimaan     3.　Luottamus kunnalliseen asiantuntemukseen     4.　Laman aiheuttama tilaus vanhasta sääntelykultuurista irrottautumiselle     5.　Luottamus koulujen ja opettajien toiminnan laatuun Useissa valtioissa laadunarvioinnilla tähdätään kontrolloimiseen, minkä vuoksi suomalainen luottamukseen perustuva arviointimalli on poikkeuksellinen. Suomalaisen arviointimallin erityislaatuisuutta kuvastaa myös se, ettei koulukohtaisia arviointituloksia vieläkään julkaista suurelle yleisölle, vaikka se sallittiin jo vuonna 2007.     Indikaattorit laadunarvioinnissa Indikaattoreita on hyödynnetty koulutuksen laadunarvioinnissa kahtena ajanjaksona; ensimmäisen kerran indikaattorit otettiin mukaan koulutussuunnitteluun 1970-luvun alussa ja toisen kerran 1980-luvun lopussa. Ensimmäisessä indikaattorien nousussa pyrittiin antamaan vastauksia koulutuksen relevanssiin, eli koulutuksen kykyyn vastata siihen kohdistettuihin tarpeisiin. Indikaattorien tuottaman tiedon hyödyntämisestä vastasivat tuolloin hallinto ja tutkimuslaitokset. 1970-luvun indikaattorit hiipuivat lopulta ilman mitään konkreettisia saavutuksia. Indikaattorien toiseen aaltoon vaikutti vahvasti uusi julkisjohtaminen. Tämä näkyi muun muassa vuoden 1994 arvioinnin rakennemallin ulottuvuuksissa, joita olivat tehokkuus, taloudellisuus ja vaikuttavuus.     Arviointijärjestelmän toimijat Vuonna 2003 muodostettiin koulutuksen arviointineuvosto selkiyttämään koulutuksen arviointia. Arviointineuvoston alkuperäiset suunnitelmat jäivät kuitenkin toteuttamatta vaatimattomien resurssien vuoksi. Vuonna 2014 muodostettua Kansallista koulutuksen arviointikeskusta voidaan pitää uutena yrityksenä vuoden 2003 epäonnistuneelle arviointineuvostolle. Se on toteuttanut arviointisuunnitelman vuosille 2016-2019. Arviointisuunnitelman esityksestä ja sen muutoksista vastaa valtioneuvoston nimittämä arviointineuvosto. Neljäksi vuodeksi kerrallaan laadittu arviointisuunnitelma hyväksytetään Opetus- ja kulttuuriministeriöllä ja lisäksi arviointisuunnitelman toteutusvaiheessa arviointineuvosto kuulee useita sidosryhmiä. Arviointitoiminnassa on mukana koulutuksen osalta myös yliopistot ja aluehallintovirastot sekä tutkimuksen osalta Suomen Akatemia. Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen rahoituksesta vastaa pääsääntöisesti valtio. Erilaiset ylikansalliset koulutuksen arviointi- ja laadunvarmistusmallit asettavat kansallisille koulutusjärjestelmille yhteneviä tavoitteita. Universaaleista tavoitteista huolimatta kaikki valtiot vastaavat tavoitteiden asettamiin haasteisiin eri tavalla ja siten myös muutostahdit ovat erilaisia. OECD:n ja Euroopan unionin kaltaiset suuret kansainväliset toimijat ovat aiheuttaneet paineita myös suomalaiselle perusopetuksen arviointijärjestelmälle. Tästä voidaan nostaa esimerkiksi Pisa-tulosten taantumisen aiheuttamat muutospaineet vuodesta 2012 lähtien. Myös Kansallinen koulutuksen arviointikeskus tekee yhteistyötä kansainvälisten toimijoiden kanssa. Näistä merkittävimpiä ovat juuri OECD ja EU. Yhteistyöllä mahdollistetaan suomalaisen arviointitoiminnan näkyvyys ja vaikutusmahdollisuudet eurooppalaiseen arviointitoimintaan.     Tulevaisuuden arviointihankkeet Kansallinen koulutuksen arviointikeskus on päättänyt tulevaisuuden arviointihankkeissaan tarkastella:     ・  Oppimistuloksia     ・  Esiopetuksen ja perusopetuksen opetussuunnitelman toimeenpanoa     ・  Perusopetuksen ja lukiokoulutuksen oppilasarviointeja     ・  Opintopolun sujuvuutta koulutuksen siirtymävaiheissa     ・  Oppilas- ja opiskelijahuoltolain toimeenpanoa     ・  Työrauhaa sekä oppimisympäristöjen turvallisuutta     ・  Valtiontalouden säästöjen vaikutuksia sivistyksellisiin oikeuksiin     ・  Maahanmuuttajien integroitumista koulutusjärjestelmään     ・  Opettajankoulutuksen ja täydennyskoulutuksen kykyä vastata muutokseen     ・  Perusopetuksen sekä lukiokoulutuksen järjestäjien itsearviointi- ja laadunhallintakäytänteitä Suurin osa tulevaisuuden arviointihankkeista koskettaa peruskoulun lisäksi myös muita koulutusasteita.     Poistettu alla Sivua on viimeksi muutettu 9. toukokuuta 2020 kello 21.27.

フィンランドにおける基礎学校 　基礎学校とは，ほぼすべてのフィンランド国民が義務教育を履修する9年間の基礎教育を提供する統合学校です。統一された学校とは，全年齢層に共通の学校であり，9年間すべての基礎教育をカバーし，おそらく高校を含み，学業の成績に応じて学習者をさまざまな学校形式に区別しません。基礎学校の法的根拠は，基礎教育法（Perusopetuslaki 628/1998）と基礎教育令（Perusopetusasetus 852/1998）にあります。 　基礎学校の目標は，学習者の人間性の成長と社会における倫理的責任のある構成員であるよう支援し，学習者が生活に必要な知識とスキルを提供することです。さらに，幼児教育の一環として，就学前教育の目的は，子供の学習状況を改善することです。教育は，社会における教育と平等を促進し，学習者が教育に参加するための条件，またはその他の形で生活の中で自分自身を発達させるべきものです。教育の目的は，国全体の教育における十分な平等を確保することでもあります。（基礎教育法第2章） 　基礎学校は以前，6年制の小学部と3年制の中等部に分割されていましたが，この分割は現在の法律から削除されました。非公式には，小学校の1?6年生と7?9年生への分割は，下級学校と上級学校と呼ばれます。一方，行政の観点からは，（統一された）基礎学校だけを話すのは正しいことです（したがって，日常の言語では区別されないことが多いのですが，統一された学校とは別の問題です）。統一された学校では，1年生から9年生までが1つの単位で管理的に勉強します。ただし，統一された学校は同一の施設または２つ以上の異なる施設で運営されている場合があります。 　基礎教育は社会に費用がかかり，学習者1人あたり平均年間約8,700ユーロ（2013年，訳者注：日本円で約107万円＝1ユーロ123円とした場合）ですが，この違いは大きいです。 　2019年の初めには，フィンランドには2,276の基礎学校がありました。1990年代初頭以来，基礎学校は年間約100校の割合で廃止されています。基礎学校の数も，学校の合併により減少しています。基礎学校の数は1990年代の初めから半分になりましたが，廃止の影響についての調査は行われていません。 目次 1 基礎学校改革     1.1 基礎学校以前     1.2 改革過程     1.3 移行の実施     1.4 教育の管理者 2 基礎教育行政の実際     2.1 授業料無料     2.2 財政     2.3 学習義務     2.4 入学     2.5 規律     2.6 教師と学校施設     2.7 基礎教育カリキュラム     2.8 継続教育の有効性     2.9 追加教育と柔軟な基礎教育     2.10 基礎学校卒業後の進路 3 学習成果     3.1 1年生の特に男子と外国語話者の大きな違い 4 基礎学校の品質評価     4.1 品質評価の指標     4.2 評価システムの従事者     4.3 今後の評価プロジェクト 　　＝＝以下省略＝＝   基礎学校改革     基礎学校以前 　民衆学校は1860年代からフィンランドに広がりましたが，通学は任意でした。義務教育は1921年の義務義務教育法から始まり，7歳で始まったすべての市民を強制的に6年間の民衆学校としました（ただし，4年生終了後に文法学校進学を求めていました）。民衆学校の続きとして，1940年代に2つの自主継続教育のある市民学校が発達し，学生を職業訓練校に準備しました。公立および私立の文法学校が，一般教育を施すより高い教育がはやりになりましたが，1930年代の不況と第二次世界大戦による中断のために，その発展は散発的になりました。1950年代までに，フィンランドの学校制度は明らかに西ヨーロッパよりも古風でした。複線型学校システムの問題の1つは，強化された社会的不平等でした。労働者や農家の子供が有料の文法学校に入学するのは困難でした。文法学校が少なかったので，誰もが文法学校に進んで行くとは限らなかった。この欠点を改善するために，アクティブな親の主導により，1950年代に数十の私立文法学校が誕生しました。       改革過程 　1930年代，教育委員会の長きに亘る委員長であるオスカリ・マンテレは，すべての子供たちに共通の6年間の基礎学校についての大筋を述べました。しかし，このアイデアには，原理学校，統一学校，基礎学校など，学校形態に提案された名前だけでなく，多くの平行した表現者もいます。 　1950年代後半に委員会の活動が始まり，その結果，統一された学校という考えに基づいて，基礎学校システムに移行の立法をすることになりました。1960年代初頭，議会は統一された学校を設立する発議をしました。統合学校は，民衆学校よりも社会のニーズに応えることを目的としており，市民の一般教育の水準を上げることを目的としていました。1964年，この統一学校は最初に基礎学校と指名され，それを設立するために基礎学校委員会が設立されました。改革の主なモデルはスウェーデンでしたが，ヨーロッパ中から影響を受けました。委員会の作業の主な段階は次のとおりです。     1.1958年に，レイノ・オイッティネン（Reino Oittinen）の学校カリキュラム委員会は3年の中等部を備えた統合学校を提案した。     2.後にオイッティネンが率いる基礎学校委員会は，新システムの財政的および管理上の問題に焦点を当てた。     3.アルヴィ・ポイヤルヴィ（Arvi Poijärvi）が率いる学校改革委員会は1964年，新しい学校のカリキュラムを指定することを任された。それは，異なるレベルの学習者のために異なる学習コースがある外国語と数学を除いて，中等部でもすべての学習者に同じ教育を提案しました。 　議会は1968年5月21日に基礎学校根幹法の内容に投票しました。法案は明確な過半数で採択されました（例：137票対24票）。 　基礎学校については，1960年代後半からほぼ同時に4つの改革派の傾向が見られた。これらの傾向は次のとおりです。     1. 学習者の個性を明確にする     2. 教育の規律を明確にする     3. カリキュラムの目標合理化を明確にする     4. 学校のデコンテキスト化を明確にする 　学習者の個性化は，最初に基礎学校のカリキュラムに登場し，個人の利益が社会の利益を上回りました。新しいカリキュラムにより，教員もグループ中心から個人中心に変わった。これは，個人化と同様に，学校改革者としての教師の役割が公務員と研究者に移ったように，職業的アイデンティティの明確化に貢献した。教師教育の規律とは，専門的な情報システムの変化を指します。1967年以降，教育科学は教師の知識ベースの基礎となった。1990年代以降，再び教師教育の主任務に教訓と哲学が卓越するようになりました。教訓と哲学は依然として専門家の談話を支配している。 　カリキュラムの目標の合理化とは，目標システムをカリキュラムの基礎に変換することを指します。基礎学校以前のカリキュラムでは，目標は学業に価値を導くことでした。一方，基礎学校のカリキュラムでは，目標は学習に重点が置かれ，以前よりも正確でした。学校の非格別化とは，専門家の議論から学校の文脈が消えることを指します。1970年代以降，学校は抽象的なビジョン，願望，ユートピアに変わりました。学校という言葉は徐々に学習の概念に取って代わられ始めました。これはとりわけカリキュラムに反映されていたため，出席する必要のある人はもはや学校に出席する必要はありませんでした。       移行の実施 　基礎学校制への移行は，1972年から年々徐々に北から全国に行われ，ラップランドで最初に行われました。最後の基礎学校制に移行したのは，ヘルシンキ首都圏の都市，エスポー，ヘルシンキ，カウニアイネン，ヴァンターで，1977年でした。       教育の管理者 　政府は，教育の主催者，つまり学校の管理者に許可を発行します。フィンランドでは，すべての自治体が教育の主催者です。基礎教育は，自分自身で，他の自治体と協力して，または認可された教育の主催者を通じて実施できます。登録された協会または財団には，政府により免除が認められる場合があります。教育の主催者は，カリキュラムおよび教育の組織に関する多くの事項を決定する権利を有します。これにより，特定の教育システムまたは世界観に基づいた学校の操作の余地が与えられます。基礎学校制度の初期段階では，カリキュラムは非常に正確かつ中心的に決定されていましたが，1980年代後半以降，意思決定の力は教育機関（訳者注：学校や地方自治体）にシフトしました。 　基礎学校制への移行の時は，国立文法学校は地方自治体立文法学校（ノーマルスクールを除く，訳者注：民衆学校時代の教員養成学校のこと）にそしてほとんどすべての私立文法学校が自治体化されました。いくつかの個別の文法学校（ヘルシンキに6つ，他に国内に2つ）が，基礎学校の代わりとして活動することを許可されました。教育提供者の概念には代替校も含まれるため，この用語は現在使われていません。   基礎教育行政の実際     授業料無償 　フィンランドの基礎学校制度の目的は，すべての人が同等のスタートラインに立ち勉強を開始できるようにすることです。この平等は，システムの正式な平等を通じて達成されるだけでなく，立法者は学校制度内にエリート学校の形成を防ぐことを目指してきました。 　基礎教育は学習者には無料です。つまり，学習者は，授業や学校のイベント，教科書，教材や設備など出席するための費用や料金を請求されません。さらに，すべての学習者は毎日無料の完全な食事をする権利があります。学習者はまた，無料の学校医療，その他のケア，無料の長距離通学交通を受けることができます。学習者の地元の学校への毎日の通学が長すぎる場合，学習者は学校の寮でフルタイムのケアを受けることができます。これらの学習社会的利益の編成は，私立学校に重い財政的負担をかける教育提供者の責任です。私立の基礎学校でさえ，授業料を請求することはできません。それどころか，それは自分の学習者エリアからのすべての子供たちを受け入れなければなりません。     財政 　基礎教育の資金調達については，財務省と教育文化省が担当しています。財務省の基礎教育のための資金の分担は他の基本的な地方自治体サービスのための資金と結合されました。基本サービスの資金は，市町村の居住者に応じて年齢層別に計算されます。さらに，資金調達は，状況（失業率や罹患率など）に基づく追加の影響を受けます。教育文化省は，県の資金でカバーされない基本的な教育活動の一部に資金を提供します。そのような活動には，例えば追加教育（訳者注：9年の修学年限後に10年目を1年追加して学習するもの），移民のための準備教育，私立教育の立ち上げのための資金が含まれる。     学習義務 　義務教育は，学習者が7歳になった年に始まります。ほとんどの者は，幼稚園と就学前学校を背景に持っています。さらに，学習者は，6歳から学校を開始できると見なされた場合，その学校に就学する権利を有します。必要に応じて，8歳から指導を開始することもできます。障害または病気のために学習者が特別教育を受けなければならない場合，義務教育は6歳から始まり，11年間続きます。基礎教育の学習者ではない者は，その者が自治体によって規定された方法で基礎教育カリキュラムを完了していることを示しています。義務教育は，基礎教育カリキュラムが完了したとき，または義務教育の開始から10年が経過したときに終了します。基礎学校の後に，基礎教育を改善して証明書の良い成績を残したい学習者のために，オプションの「10年生」もあります。経済的な理由から，すべての自治体がこの可能性を実現しているわけではありません。     入学 　基礎学校学習者の学校は，原則として，子供の居住地域に基づいて自治体によって指定された地元の学校です。学習者が特別なクラス（音楽のクラスなど）に参加している場合や，珍しい言語を読んでいる場合は，近くの学校に指定されることがあります。学習者は常に地元の学校に行く権利があります。彼は彼が望む他の学校に申請する権利を持っており，彼は教育の主催者が彼を受け入れる余地があれば，彼は出席することができます。これは1990年代後半の学校選択政策によって可能になったものです。その場合，希望者が座席数以上の場合は，芸術的な才能を必要とする特別なコースでない限り，学習者は実際に抽選で選ばれる必要があります。保護者の同意なしに，特別な教育学的なまたは世界観のシステムに従う者を学習者に割り当てることはできません。     規律 　基礎教育の「学習者は，特別な理由により一時的な免除が認められない限り，基礎教育に通うものとします。学習者は誠実に学業を履行し，事実上振る舞うものとします。」（基礎教育法35条）これが当てはまらない場合，教師はさまざまな懲戒処分；懲戒，授業からの排除または他の授業場からの排除（授業の残りの時間）または放課後の居残り（最大2時間）で学習者を厳しく叱責することができます。特別なケースでは，教育提供者（通常は地方自治体の教育委員会）が1?3か月間学習者を通学停止することがあります。さらに，自分や他の人に危険を及ぼす学習者は，校長の決定により，一日の終わりに校地から退去させることができます。クラスまたは学校から追放された学習者は，大人の監督なしに放置されたり，教育を受けずに追放されたりしてはなりません。     教師と学校施設 　基礎教育を提供する教師は一般に修士号を取得していますが，これは国際的に異なります（以前の規制の下で教育を修了した人も資格があります）。教育レベルは，1970年代初頭に始まった教育政策に関する議論の結果です。1970年代初頭，クラス担任の教師教育は大学に移され，その後，教育の範囲についての議論が行われました。徐々に学位の範囲が拡大され，1979年には，修士号がクラス担任の教師の学位の必須部分として含まれるようになりました。 　すべての教師は60単位に相当する教師教育研究を完了しています。さらに，クラス担任の教員は，教える科目を60単位，および教科担任教員は，大学の要件に応じて，教える科目の単位を60単位履修している。 　1998年の終わりまで，基礎学校は6年の小学部と3年の中学部に分割され，その分割は，たとえば教師の職位など，学校法の規定で引き続き有効で，資格に応じて，両方の形式の学校で教えることができます。1-6学年の教育では主として（下級部の）クラス担任が，7-9学年では（上級部の）教科担任が担当し，教師は資格に応じて，両方の学校形式で教えることができます。今日，多くの自治体では，小学校の名前に「学校」という言葉しかありません。高等中等教育機関は規制の対象ではなくなったため，教育提供者はさまざまな学年，たとえば5?9年の学校を形成できます。カテゴリまたは1?2。クラスの学校。（ヘルシンキのカピュラにある統一学校など，「基礎学校」を意味する学校には，名前に「統一学校」という単語があります。）一方，教師が接続クラスを教える小学部もあります。このようなクラスには，複数の学年の学習者がいます。 　学校の施設は，教育提供者，学校の規模，学年によって異なります。ただし，一般的に，学校には少なくとも普通のクラス，体育館，給食ホール，運動に適した庭，特別な手配が必要な科目（視覚芸術，手工芸，自然科学，音楽など）を教える特別クラスがあります。     基礎教育カリキュラム 　基礎教育の授業時間割の基準は，基礎教育法と法令に定められていますが，実際のカリキュラムの基準は，国家教育委員会によって決定されます。教育提供者，最も一般的には自治体は，カリキュラムの基準に基づいて地元のカリキュラムを開発する義務があります。地方自治体および学校固有のカリキュラムは，基準で設定されたコンテンツを地域の条件および教育方法に適合させます。学習者の保護者はカリキュラムの作業に参加する権利があります。基礎学校の学習者は恒久的なレベルのグループに分けてはなりませんが，教育の差別化は，単一のグループ内で，またはさまざまな柔軟なグループ化によって行う必要があります。 　地方自治体には，たとえば，重点的な教育の組織化など，いくつかの自由があります。重点的な教育はカリキュラムに従いますが，さらに，視覚芸術や体育などの科目で追加の教育が提供されます。学習者は，自分の能力と興味に応じて，重点的な教育を選びます。ただし，すべての都市が幅広い重点的な指導を提供しているわけではないため，親が地元の学校ではなく別の都市の学校を選択する可能性があります。重点的なクラスは，基礎学校制度にまったく新しい競争分野を生み出しました。 　以下は，基礎教育の科目，最も一般的に使用される略語，および履修学年（括弧内に）と必須科目です。これに加えて8年生と9年生には選択科目があり，その提供内容は自治体ごとに，また学校ごとに異なります。 ・生物学　BG，BI（5年〜9年，下級部では地理とともに） ・人生観学　ET（1年〜9年，宗教学の代替） ・物理学　FK（5年〜9年，下級部では化学とともに） ・歴史　HI，HY（5年〜8年） ・社会科　YO，YH（9年） ・化学　KE（5年〜9年，下級部では物理学とともに） ・家政科　KO（7年，8年と9年ではオプション） ・絵画　KU（1年〜7年，8年と9年ではオプション） ・手工　TN，KS，TS（1年〜7年，8年と9年ではオプション） ・体育　LI，LP，LT（1年〜9年） ・地理学　GE，MT（5年〜9年，小学部では生物学とともに） ・数学　MA（1年〜9年） ・音楽　MU（1年〜7年，8年，9年では選択） ・進路指導　OP，OPO（7年〜9年） ・保健　TE，TT（7年〜9年） ・2番目の母語，スウェーデン語またはフィンランド　RU，RUB（6年〜9年） ・宗教　UE，UO，UIまたはその他の登録済みの宗教（1年〜9年，代替科目：人生観学） ・外国語     oA1言語（3年〜9年）     oA2言語自由選択（5年〜9年）。     oB1言語（6年〜9年）（「第2国内言語」を参照）     oB2言語自由選択（8年〜9年）。 ・母語と文学　AI（1年〜9年）     oフィンランド語を2番目の言語とする自分の母語と同じ科目・時数 S2（1年〜9年）（学生の母語がフィンランド語と異なる場合） 　加えて，選択科目としてはまたその他の科目を学習することができます。宗教は，宗派に属するすべての人に教えられます。宗派の宗教教育を希望する学習者が教育実施者（通常は自治体）の学校に，少なくとも3人必要です。そのような教育グループが設立された場合，その宗派のすべてのメンバーは教育に参加する義務があります。宗教に属していない人は，人生観学の知識の教えに従うか，保護者の要求に応じて，多数派の宗教の教えに従います。さらに，宗派に属さない親は，教育実施者の学校でそのような教育が提供されている場合，文化的背景に応じて彼らの子に宗教的教育に参加するよう要求することができます。       継続教育の有効性 　基礎教育を無事に終えたすべての若者は，中等教育，つまり高校または職業学校に進む資格があります。義務教育は基礎学校で終了するため，理論的には基礎学校を卒業して就職することは可能ですが，そのような若者の就職の見通しは悪く，統計的に考えられる収入の伸びは貧弱です。       追加教育と柔軟な基礎教育 　自治体は学習者に10年目，つまり基礎教育の追加教育を提供できます。これは，基礎学校を修了していても，勉強する場所を持っていないか，将来の計画を立てるのにゆとりが必要な若者を対象としています。10年生では，基礎学校の証明書の成績を上げ， 　職業生活やさまざまな教育方式に慣れ，勉強へのアクセスを改善することができます。10年生を完了するには，1100時数を修了する必要があります。 　また，移民のために基礎教育の追加も提供されます。彼らは教育の間，フィンランドの教育と仕事の生活に慣れることができます。 　柔軟な基礎教育は，個別の指導と実地学習を提供し，継続教育から中途退学するリスクのある学習者に提供します。       基礎学校卒業後の進路 　基礎学校を修了した人のうち，53％が基礎学校の直後に中等教育を継続し，41％が職業教育を継続した。2017年には約57,800人の高校を卒業しました。9年生の修了生のほぼすべては継続教育にすぐに応募しましたが，0.4％は応募に失敗しました。2016年には，基礎学校を修了した学習者の4.8％が，2017年にはさらに3.8％が入学試験につながる教育から除外されていました。10年生と準備教育，トレーニング教育は，継続教育への道の一部ではありますが，基礎学校の最終学年に中等教育を始めた人の中には，翌年にすでに中退している人もいます。   学習成果 　読み書き能力と計算能力の最低レベルは，2000年代初頭では5〜6％，2012年には12〜13％でした。特に東部フィンランドと北部フィンランドの男子のレベルは低下しています。彼らの4分の1は最低レベルを下回りました。そのため，彼らはニュースや取扱説明書を理解するのに苦労しています。 　ヨウニ・ヴァリヤルヴィ（Jouni Välijärvi）教授によれば，彼らは教育と雇用の関係を理解していません。女の子はよりやる気があり，より頻繁に自分の故郷から離れて勉強することを目指します。男の子は，たとえ仕事や勉強の場所がなくても家にいます。Välijärvi氏によると，学校はスマホなどを使って若者が学習し，時間を競うように動機づけるべきだと言っています。おそらく，1年未満の基礎学校に移動する必要があるかもしれませんが，遅い子は10年生として非難されることなく10年生になれる可能性があります。 　すべての学習者は，障害や特別な支援を待つ子供たちが通常のクラスに入れられますが，十分なサポートが提供されていないという事実に苦しんでいます。家族の社会的な違いは，ＰＩＳＡでのフィンランドの若者の成功の違いを大きく説明するものではありませんが，動機と態度の違いは説明します。少女は将来へのより多くの信仰を持っているので，勉強する動機があります。少年にとって，家から遠く離れた職場での生活は非常に未知の感じがします。 　2010年代にフィンランドは落ち，エストニアは読み書き能力以外のすべての点でフィンランドを超えました。研究者のアルト・アホネン（Arto Ahonen）氏によれば，エストニアは子供の教育への熱意をよりよく維持しているとのことです。フィンランドではもはやありませんが，そこでは学校は，成功，社会的進歩の手段と見なされています。エストニアでは，学校文化は時代遅れであり，教師には権威があります。しかし，教授法は現代的で，しばしばデジタル化されている。エストニアの学校は，学科目のコンテストや全国レベルの試験でいっぱいです。2015年のＰＩＳＡのテストでは，エストニアはすでにヨーロッパで第1位でしたが，フィンランドの教師の給与は3倍以上高くなっています。移民数の増加でさえ，エストニアに関連してフィンランドとスウェーデンの衰退を完全に説明しているわけではありません。     1年生の特に男の子と外国語話者の大きな違い 　2018年秋の1年生7,770人の評価では、主に男の子と外国人スピーカーの間で、1年生のスキルに大きな違いが見つかりました。 女の子は一般的に平均に近かった。 平均して、女の子は母語と文学が少し上手で、数学は男の子でしたが、ピークとワーストの両方で通常男の子でした。数学では、すべてのトップの出来る子が男の子でした。 フィンランド語またはスウェーデン語が母語ではなかった子供たちのスキルは、平均して、他の子供たちよりもはるかに劣ったが、彼らには大きなばらつきがあった。   基礎学校の品質評価 　今世紀では，基礎教育の評価がフィンランドの教育政策において新たな重みを獲得しています。目的は，とりわけ，法律に印刷されたさまざまな指標，比較，および目標を通じて評価を実行することです。たとえば，教育評価に関する政令（1061/2019）では，教育評価の目的を，国際的および国内的な意思決定と教育の発展に関する情報の取得と分析と定義しています。さらに，目的には，学習者の学習，教育活動，教育機関の開発サポートが含まれます。 評価は，とりわけ，学習と技量の開発，学校体制の開発，および品質管理における教育実施者の支援に焦点を当てています。 　フィンランドの評価モデルの構築は，次の影響を受けています。     1.中央集権官僚機構の解体への取り組み     2.個性と競争の力を信じる     3.地方自治体の専門知識に対する信頼     4.古い規制文化から脱却するという不況によって引き起こされた秩序     5.学校と教師の活動の質に対する信頼 　いくつかの国では，品質評価は管理を目的としており，そのため，フィンランドの信頼に基づく評価モデルは例外的です。フィンランドの評価モデルの特殊な性質は，学校固有の評価結果が2007年にすでに許可されていたとしても，まだ一般に公開されていないという事実にも反映されています。       品質評価の指標 　指標は，2つの期間にわたる教育の質を評価するために使用されてきました。１回目は1970年代初頭に教育計画に含まれ，2回目として1980年代後半に教育計画に含まれました。指標の最初の上昇は，教育の関連性，つまり，教育がそれに対応するニーズを満たす能力の関連性に対する答えを提供しようとするものでした。当時，行政や研究機関は，指標によって生成された情報を利用する責任がありました。1970年代の指標は，最終的には具体的な成果なしに衰退しました。指標の2番目の波は，新しい行政の影響を強く受けました。これは，とりわけ，1994年の評価モデルの効率，経済性，および有効性の側面に反映されていた。       評価システムの実務者 　2003年に教育評価を明確にするために，教育評価評議会が設立されました。しかし，評価評議会の当初の計画は，適度なリソースのために実施されませんでした。2014年に設立された国立教育評価センターは，2003年に失敗した評価評議会の新たな機関と見ることができます。センターは，2016〜2019年に評価計画を実施しています。 　政府によって任命された評価評議会は，評価計画の提示とその修正に責任を負います。一度に4年間作成された評価計画は，教育文化省によって承認され，さらに評価計画の実施段階では，評価評議会が複数の利害関係者と協議します。大学や地方政府機関も評価活動に関与しており，フィンランドアカデミーは研究に関与しています。国家教育評価センターの資金提供は主に国の責任です。 　異なる国境を越えた教育評価と品質保証モデルは，国家教育システムの収束目標を設定します。普遍的な目標にもかかわらず，すべての国々は，目標によってもたらされる課題に異なる方法で対応するため，変化のペースも異なります。OECDや欧州連合などの主要な国際関係者も，フィンランドの基礎教育評価システムに圧力をかけています。これにより，たとえば，2012年からのＰＩＳＡの結果の低下によって引き起こされた変化への圧力が高まる可能性があります。国立教育評価センターは，国際的な作業者と協力しています。これらの中で最も重要なのはOECDとEUです。この協力により，フィンランドの評価活動とヨーロッパの評価活動に影響を与える機会の可視化が可能になります。       今後の評価プロジェクト 　将来の評価プロジェクトでは，国立教育評価センターは以下を検討することを決定しました：     ・学習成果     ・就学前および基礎教育カリキュラムの実施     ・基礎教育と高校における学習者の評価     ・教育の移行段階における学習経路のスムーズさ     ・学習者と学生の福祉法の実施     ・校内での平穏と学習環境の安全性     ・政府資金の文化的権利に与える影響     ・移民の教育システムへの統合     ・変化に対応する教師教育と現職研修の能力     ・基礎教育実施者と高校教育実施者の自己評価と品質管理の実践 　ほとんどの将来の評価プロジェクトは，基礎学校に加えて他のレベルの教育に関係しています。   ＝＝以下省略＝＝ このページは，2020.5.9　21:27 に更新されたものを元にしています。