Aloitteet eduskuntakäsittelyn käynnistäjinä 1962-1963 Kouluohjelmakomitean mietintö ei johtanut hallituksen toimiin koulu-uudistuksessa, vaikka koululaitoksen uudistaminen oli kirjattu Ahti Karjalaisen hallituksen ohjelmassakin. Eduskuntakäsittely käynnistyi vasta, kun vuosina 1962 ja 1963 kansanedustajien jättämät aloitteet otettiin eduskunnan sivistysvaliokunnan käsiteltäväksi helmikuussa 1963. Kansanedustajien aloitteet ja valiokunnan mietintö Edustaja Lahtela ym.: Peruskoulun uudistamisesta. Toivomusaloite 190/1963 Edustaja Ryömä ym.: Periaateratkaisun koulujärjestelmäkysymyksessä. Toivomusaloite 397/1962 Edustaja Rosnell ym.: Koulujärjestelmän uudistamisesta yhtenäiskouluperiaatteen mukaisesti. Toivomusaloite 398/1962 Edustaja Sundell ym.: Yhdeksänvuotisen yleisen peruskoulun asteittaisesta toteuttamisesta. Toivomusaloite 499/1962 Sivistysvaliokunta jätti mietintönsä lokakuussa 1963 (SiVM 9/1963), ja sitä käsiteltiin täysistunnossa 20.11.1963 ja 22.11.1963. Valiokunta ehdotti eduskunnan hyväksyttäväksi toivomuksen (ponnen): "että hallitus ryhtyisi kiireellisesti toimenpiteisiin peruskoulumme uudistamiseksi yhtenäiskouluperiaatteen mukaisesti ottaen huomioon kouluohjelmakomitean vuonna 1959 valmistuneen mietinnön ja sen jälkeen suoritettujen kokeilujen tulokset, sekä antaisi välittömästi koulunuudistusta koskevat lakiesitykset eduskunnalle." Täysistuntokeskustelu Opetusministeri Armi Hosia (Suomen kansanpuolue) käytti 20.11.1963 ensimmäisenä puheenvuoron, jossa hän toivoo kansanedustajien asiaan perehtymistä, ilman ennakkokäsityksiä. "Eräänlainen doktrinääri, asenteellisuus, mielipiteiden kangistuminen, hyökkääminen ja puolustaminen on jo liian paljon hallinnut koulukeskusteluamme ja suorastaan estänyt uutta luovaa, vapaata ajattelua tässä asiassa." Hosia muistutti, että asiantuntijoilla ja kouluviranomaisilla ei ole laajaa yksimielisyyttä yhtenäiskoulujärjestelmästä, ja viittasi mm. kouluohjelmakomitean mietinnön lukuisiin eriäviin mielipiteisiin. Hän luettelee useita mahdollisuuksia parantaa rinnakkaiskoulujärjestelmää, mm. kansakoulun yhdeksännen vapaaehtoisen luokan, kielten opetuksen kansa- ja kansalaiskouluissa. Hosia perää myös tuloksia koulukokeiluista ja tietoja koulujärjestelmän muutoksen seurauksista, mm. yksityisten oppilaitosten asemasta. Sivistysvaliokunnan puheenjohtaja Anna-Liisa Tiekso (SKDL) perustelee puheenvuorossaan kansanedustajien aloitteiden käsittelyä valiokunnassa sillä, "ettei hallituksessa ollut ryhdytty mihinkään toimenpiteisiin periaateratkaisun aikaansaamiseksi koulujärjestelmäämme koskevassa kysymyksessä eikä myöskään valmisteltu lähiajan välttämättömiä koulupoliittisia ratkaisuja." Tiekso viittaa kouluohjelmakomitean KM 1959:11 ehdotuksiin, joiden käsittely ei ollut hallituksessa edennyt. Kaikki puolueet periaatteessa kannattivat koulujärjestelmän uudistamista, mutta toteuttamistavoista ei ollut yksimielisyyttä. Uutta koulujärjestelmää kannattivat selvimmin vasemmistopuolueet SDP ja SKDL perusteluina sosiaalinen tasavertaisuus ja alueellinen oikeudenmukaisuus. Koulu-uudistuksen etenemiselle oli tärkeää, että Maalaisliitto siirtyi uudistuksen kannattajaksi. Sen tavoitteena oli koulutuksen alueellinen tasa-arvoisuus. Kokoomus kannatti oppikoulujärjestelmän säilyttävää rinnakkaiskoulujärjestelmää ja sen epäkohtien korjaamista. Ruotsalaisessa kansanpuolueessa ja Suomen kansanpuolueessa oli sekä uuden koulujärjestelmän että oppikoulujärjestelmän kannattajia. Eduskunta äänesti sivistysvaliokunnan toivomuksesta (ponnesta) 22.11.1963, ja se hyväksyttiin äänin 123 jaa- ja 68 ei-ääntä. Mietinnön perusteluihin lisättiin äänestyksen jälkeen vielä edustaja Erkki Ryömän (Maalaisliitto) lausuma: "Eduskunta edellyttää, että uutta koulujärjestelmää toteutettaessa syrjäisten ja vähävaraisten seutujen oppilaitosten tarve tyydytetään ensisijaisesti ja että nykyistä oppikoululaitosta uuteen koulujärjestelmään nivellettäessä sen toimintamahdollisuudet käytetään hyväksi." Eduskuntakäsittelyn lopputulokseksi syntyi eduskunnan toivomus koulujärjestelmän uudistamisesta. Eduskunta otti näin selvän kannan peruskoulun puolesta.

議会手続の開始者としての発議 1962-1963 　学校制度の改革はアハティ・カルヤライネン内閣の政治課題にも含まれていたが，学校プログラム委員会の報告は学校改革に関する政府の行動につながらなかった。議会の議事は，国会議員の提出した取り組みを1962年，1963年に議会の教育政策委員会の対応に付し，1963年2月開始された。 国会議員の発議と委員会の報告 議員 ラハテラ Lahtela 等：基礎学校の改革について。要望書 190/1963年 議員 リュエマ Ryömä 等：学校制度問題の原則的解決。要望書397/1962年 議員 ロスネル Rosnell 等：統一学校の原則に従った学校制度改革について。要望書398/1962年 議員 スンデル Sundell等：9年間の一般的な基礎学校の段階的な導入について。要望書 499/1962年 　教育政策委員会は1963年10月に報告書（SiVM 9/1963）を提出し，1963年11月20日と1963年11月22日の全体会で議論された。 　委員会は要望（動議）が承認されるよう議会に提案した。：（その動議）「政府は，1959年の学校プログラム委員会の報告とその後に実施されたテストの結果を考慮して，統一された学校原則に従って基礎学校改革の緊急の措置を講じ，加えて間を置かずに議会に学校改革の法案を提出すること」 全体討論 　1963年11月20日，アルミ・ホシア教育大臣（Armi Hosia,フィンランド人民党）が最初に発言し，国会議員が先入観なくこの問題に精通することを望んだ。「一種の教義，態度，意見の硬直，攻撃と擁護がすでに私たちの学校の議論を支配しすぎており，この問題について新しい創造的で自由な思考さえ妨げている。」 　ホシアは，単線型学校制度に関して専門家と学校当局の間で幅広いコンセンサスがなかったことを想起し，例えば学校プログラム委員会の報告書にある多数の反対意見に対して提案した。彼女は，複線型学校制度を改善するいくつかの機会，例えば民衆学校の任意の第9学年，民衆学校および市民学校での語学教育を挙げています。ホシアはまた，学校の実験からの結果と，学校制度の変更の結果に関する情報，例えば私立教育機関の位置についてを問うています。 　教育政策委員会の議長であるアンナ−リーサ・ティエクソ（Anna-Liisa Tiekso SKDL，フィンランド人民民主同盟）は彼女の演説で，委員会における国会議員のイニシアチブの検討を正当化し，「内閣が私たちの学校システムの原理的な解決策を見つけたり，近い将来に必要な学校政策に備えるための措置を講じていなかった」と述べた。ティエクソは，内閣で進めていなかった学校プログラム委員会KM 1959：11の提案に言及しています。 　すべての党は原則として学校制度の改革を支持しましたが，それを実施する方法については合意がありませんでした。新しい学校制度は，社会的平等と地域の正義を理由に，左派政党のSDP（フィンランド社会民主党）とSKDL（フィンランド人民民主同盟）によって最も明確に支持されました。農民同盟が改革の支持者となったことは学校改革の進展にとって重要でした。その目標は，教育の地域における平等でした。連合党は，学校制度を維持し，その欠点を是正する並行学校制度を支持した。スウェーデン人民党とフィンランド人民党には，新しい学校制度と文法学校制度の両方の支持者がいました。 　議会は1963年11月22日，教育政策委員会の要請（投票）に投票し，123票の賛成，68票の反対で承認された。投票後，報告書の説明メモにエルッキ・リュエマ（Erkki Ryömä 農民同盟）の声明が追加されました。「議会は，新しい学校制度を導入する際に，遠隔地や低所得地域の教育機関の必要性が優先的に満たされ，既存の教育機関が新しい学校体制に統合されている場合，その運用可能性を使用することを要求する。」 　議会審議の最終結果は，学校制度を改革したいという議会の願いが生まれた。このように議会は基礎学校側に立って明確な立場をとった。