Hallituksen esitys laiksi koulujärjestelmän perusteista Keväällä 1967 eduskunta sai käsiteltäväkseen hallituksen esityksen laiksi koulujärjestelmän perusteista HE 44/1967. Eduskunta pääsi näin ensimmäisen kerran keskustelemaan koulujärjestelmän uudistamisesta sen jälkeen, kun se syksyllä 1963 oli antanut asiasta toivomusponnen. Rafael Paasion hallituksen esitys perustuu pitkälti peruskoulukomitean ja koulunuudistustoimikunnan ehdotuksiin ja perusteluihin. Hallituksen esityksestä käydään ensimmäinen keskustelu eduskunnassa 21.4.1967. Opetusministeri R. H. Oittinen (SDP) pitää esittelypuheenvuoron, jossa hän kertaa suomalaisen koulujärjestelmän vaiheita 1920-luvulta lähtien. Kansakoulun opetusta pyrittiin laajentamaan perustamalla vuonna 1946 kunnallisia keskikouluja ja ammatillisia päiväjatkokouluja. Keskikoulusta oli tullut entistä tärkeämpi ammattiopintojen peruskouluna. Koulujärjestelmän uudistustarpeista Oittinen sanoo mm.: "1950-luvulla tapahtui Suomen koululaitoksen valtava laajentuminen. Oppikoulunkäynnin lisääntyessä vaadittiin sekä kunnallisten keskikoulujen että kansalaiskoulujen perustamista. Koulupoliittista keskustelua hallitsi tällöin ennen kaikkea pyrkimys sosiaalisen oikeudenmukaisuuden toteuttamiseen sekä laajempien ja monipuolisempien tietojen, nimenomaan keskikoulun opetussisällön hankkimiseen. Erityisesti korostettiin kielten, matematiikan ja fysiikan ja kemian opetuksen merkitystä, mutta samalla opetuksen pedagogista ja taloudellista arvoa." Täysistuntokeskustelu Lähetekeskustelun jälkeen hallituksen esitys lähetetään sivistysvaliokuntaan mietintöä varten, SiVM 1/1968. Valiokunta käsitteli myös useita kansanedustajien tekemiä koulujärjestelmää koskevia lakialoitteita ja toivomusaloitteita. Valiokuntamietinnön esittelee 2.4.1968 sivistysvaliokunnan varapuheenjohtaja Anna-Liisa Linkola (kok.). Hän toteaa: "Uuteen peruskouluun siirtymisen tarve on joka tapauksessa erittäin ilmeinen, joten on vain ajan kysymys, milloin siihen siirrytään, ja tuon ajan määrää pääasiassa taloudellinen kehityksemme. … Sivistysvaliokunnan mietintö on tietty kokonaisuus ja kompromissin tulos, josta tulisi pitää kiinni." Hallituksen esitys peruskoulun puitelaiksi tuli vasemmistoenemmistöiseen eduskuntaan, jossa hallituksen muodostaneet kolme suurinta puoluetta (SDP, Keskusta, SKDL) takasivat peruskoululle poliittisen tuen. Oikeisto-oppositio esitti lähinnä taloudellisia epäilyjä uudistuksen toteuttamisesta. Vaikka peruskoulua vastustettiin vielä myös virheellisinä pidetyistä ideologisista lähtökohdista, keskustelu oli kuitenkin jo maltillisempaa ja keskittyi toimeenpanoon liittyviin asioihin. Sivistysvaliokunta kuuli yli 70 asiantuntijaa. Se teki hallituksen lakiehdotukseen lukuisia muutoksia mm. yksityiskoulujen mahdollisuudesta jatkaa peruskoulua korvaavana kouluna. Yläasteelta vaadittavaa oppilasmäärää lievennettiin kunnan pienuuden ja vaikeiden liikenneolojen perusteella. Peruskoulun pakollisesta vieraasta kielestä eduskunta päätti myös toisin kuin hallitus esitti. Hallituksen esityksessä sanotaan: "Hallitus on päätynyt sellaiseen ehdotukseen, että englannin kieltä olisi opetettava kaikille oppilaille yhteisenä aineena jo ala-asteelta lähtien, mutta ruotsinkielisissä peruskouluissa olisi sallittava suomen kielen opettaminen englannin kielen sijasta." Kahden kielen ohjelma voittaa, kun eduskunta hyväksyy lain viimeisessä käsittelyssä kansanedustaja V. E. Partasen (SDP) ehdotuksen kaikille oppilaille yhteisenä (pakollisena) 3. luokalta aloitettavana kielenä kunnan valinnan mukaan englannin tai toisen kotimaisen kielen. Keväällä 1968 nimitetyssä Mauno Koiviston hallituksessa opetusministerinä toimi Johannes Virolainen (kesk.), joka tunnetaan myös kahden vieraan kielen puolesta puhujana. Peruskoulun alueellisesta toteuttamisesta mm. kansanedustaja Kerttu Saalasti (kesk.) toteaa, että on pidettävä "tarkoin mielessä, että koulu-uudistuksen tielle lähdettiin nimenomaan sillä periaatteella, että kouluoloissa suoritetaan parannus ensiksi siellä, missä kouluolosuhteet ovat kaikista heikoimmat." Keskustelun teemoiksi nousivat myös valtion ja kuntien maksuosuudet, teoriapainotteisuus ja käytännöllisten aineiden osuus, opettajien asema ja kouluhallinto. Hallituksen esitys käsiteltiin myös suuressa valiokunnassa ja perustuslakivaliokunnassa. Peruskoulun puitelakia puitiin kaikkiaan kuudessa täysistunnossa. " Laki koulujärjestelmän perusteista Laki koulujärjestelmän perusteista (467/1967) hyväksyttiin eduskunnassa 24.5.1968. Kansakoulu, kansalaiskoulu ja keskikoulu yhdistyivät peruskouluksi. Lakia kutsuttiin puitelaiksi, koska siinä peruskoulusta säädettiin niiltä osin, joihin voimaan jäänyt kansakoululaki ei soveltunut. Peruskoulun puitelaki astui voimaan 1.8.1970. Puitelain perusteella annettu peruskouluasetus 443/1970 astui voimaan myös 1.8.1970. Yhtenäiskoulujärjestelmän toteutus alkoi 1972 Lapin läänissä, osassa Oulun läänin kuntia ja peruskoulukokeiluun osallistuneissa kunnissa. Viimeisenä peruskouluihin siirryttiin Helsingissä 1977.

学校制度の根幹を法律とする政府の提案 　1967年春，議会は学校制度の根幹に係る政府法案（HE 44/1967）を受領した。議会は初めて，1963年の秋に発議した後，学校制度の改革について議論することができた。 ラファエル・パーシオ内閣の提案は，主に基礎学校委員会と学校改革委員会の提案と証拠に基づいていた。 　政府の提案に関しては，1967年4月21日に国会で最初の議論に付された。オイッティネン（Oittinen）教育大臣（SDP）は，1920年代からフィンランドの学校制度の改革のための歩みを語っていた。1946年には，公立中学校と職業学校を設置し，民衆学校教育を拡大することを目指していた。中学校は職業教育のための基礎学校としての重要性を前よりも増していた。 　学校制度改革についてオイッティネンは次のように言っている：例えば「1950年代，フィンランドの学校制度の巨大な拡大が起こった。中学校進学者数が増加するにつれて，公立中学校と市民学校の設立が望まれた。この時，学校政策の議論は，社会正義の追求と，特に中学校での教育内容に，より広範で多様な知識の獲得に支配されていた。特に，語学教育，数学教育，物理学教育，化学教育の重要性が強調されたが，同時に教授法の教育学的および経済的価値も強調された。」 本議会での議論 　専門家会議後，政府の提案は，報告書（SiVM 1/1968）作成のために教育政策委員会に送られた。委員会はまた，数々の議員の提案する学校制度に関する立法措置や提案についても議論した。 　委員会声明は1968年4月2日，文教委員会の副議長であるAnna-Liisa Linkola（アンナ−リーサ・リンコラ，kok.連合）によって提示された。彼女は次のように述べている：「新しい基礎学校に移行する必要性は何としても非常に明白なので，移行するのは時間の問題であり，その時は主に経済発展である。....文教委員会の報告は，一定の実体であり，維持すべき妥協の結果である」 　基礎学校根幹法に関する政府の提案は，左派３大政党(SDP(社会民主党)，Keskusta(中央党)，SKDL(フィンランド国民民主主義連合)）が政府を結成し，基礎学校に政治的支援を保証した議会に提出された。右派の反対派は，主に改革の実施について経済的な疑念を提起した。しかし，依然として間違ったイデオロギー的背景について基礎学校を反対していたが，議論はより緩やかであり，実施上の問題に重点を置いていた。 　教育政策委員会は，70人以上の専門家の意見を聴いた。政府の法案には数多くの変更，例えば，私立学校が基礎学校に代わるものとして継続する可能性が加えられた。上級学年に必要な生徒の数は，自治体の規模と交通状況の悪さによって緩和された。 　基礎学校の必修外国語では，議会は政府と異なったものを決定した。政府の提案は，「政府はすでに基礎学校の共通科目としてすべての生徒に英語を教えるべきだが，スウェーデン語話者のための基礎学校では英語の代わりにフィンランド語を教えるべきだという提案を出した」と語った。この二つの言語の問題は，議会が最後の議論で国会議員V.E. パルタネン(V.E. Partanen, (SDP)）の提案は，すべての生徒に共通で，第3学年から開始する必修の言語として英語，またはもう一方のフィンランド語（スウェーデン語のこと）の選択するものと提案した。1968年の春，指名されたマウノ・コイビスト(Mauno Koivisto)の内閣で，2つの外国語の話者としても知られるヨハンネス・ヴィロライネン（Johannes Virolainen，中央党）が教育大臣として働いた。 　基礎学校の地域的な実施から，例えば国会議員 Kerttu Saalasti（ケルットゥ・サーラスティ，中央党）は，「学校改革への道筋は学校教育が最も弱い場所で最初に行われるという原則に基づいていることを覚えておく必要があるということを意味していた」と述べている。 　議論の主題は，国と地方自治体の費用の分担，理論的重点と実践的教科時数の分担，教師の地位，学校運営などであった。 　政府の提案も大きな委員会と憲法委員会で議論された。基礎学校根幹法には全部で6回の総会があった。 学校制度の根幹となる法律 　学校制度の根幹となる法律（467/1967）は，1968年5月24日に国会で承認された。民衆学校，市民学校，中学校は基礎学校として統合された。この法律は，民衆学校法が無効となった地域の基礎学校に提供されたため，根幹法と呼ばれていた。基礎学校根幹法は，1970年8月1日に発効した。根幹法に基づいて布告された基礎学校規則443/1970も1970年8月1日に発効した。 　単線型学校制度の実施が1972年，ラップランド州，オウル州の地方自治体の一部と基礎学校実験に参加する地方自治体で施行された。最後に基礎学校へ移行したのは1977年のヘルシンキであった。