（2019年10月1日掲載）

I. maailmansota, jääkäriliike ja jääkäripataljoona 27 Maailamnsodan puhjetessa Suomessa oli 45 000 venäläistä sotilasta. Venäjän pääesikunta pelkäsi Saksan maihinnousua Suomeen ja hyökkäystä Pietariin. Venäjän turvallisuuden lisäämiseksi Suomi oli liitettävä kiinteämmin valtakuntaan. Marraskuussa 1914 julkaistiin suuri venäläistämisohjelma, jonka tarkoituksena on Suomen autonomian lakkauttaminen. Ohjelma synnytti etenkin ylioppilasnuorisossa voimakkaan uuden aktivismin, jonka päämääränä oli Suomen irrottaminen Venäjästä. Aktivistit suunnittelivat aseellista vastarintaa ja sotilaallisen koulutuksen saamista suomalaisille. Apua haettiin Venäjän viholliselta Saksalta ja yhteys Berliiniin saatiinkin aktivisti Herman Gummeruksen ja asianajaa Fritz Wetterhoffin välityksellä. Tammikuussa 1915 saksalaiset suostuivat antamaan pfadfinder- eli partiolaiskoulutusta neljän viikon ajan 200 suomalaiselle ylioppilaalle Hampurin lähellä Lockstedtissa, jossa leiri alkoi 25. 2. 1915. Vähitellen koulutusaikaa jatkettiin ja vapaaehtoisten määrää lisättiin. Suomessa käynnistettiin laaja salainen värväystoiminta, jonka tuloksena Saksaan siirtyi noin 1 900 miestä. Eniten lähtijöitä oli Etelä-Pohjanmaalta, Karjalasta ja Uudeltamaalta. Toukokuussa 1916 suomalaisista vapaaehtoista muodostettiin Kuninkaallinen Preussin Jääkäripataljoona 27, joka lähtettiin saamaan sotakokemusta Saksan itärintamalle Baltiaan. Pataljoona osallistui mm Ekkau-Kekkaun ja Schmardenin taisteluihin. Rintamalla kaatui 13 jääkäriä. Maaliskuussa 1917 suomalainen jääkäripataljoona siirrettiin pois rintamalta Libaun varuskuntakaupunkiin saamaan jatkokoulutusta. Libaussa oleskelu venyi lähes vuoden mittaiseksi, jona aikana jääkäreiden kestävyyttä koetteli pahiten epävarmuus omasta ja isänmaan tulevaisuudesta. Jääkärien pääjoukko palasi Suomeen 25. helmikuuta 1918 keskelle sisällissotaa. Upseerikoulutuksen hankkineiden ja sotakokemusta saaneiden jääkäreiden merkitys oli suuri valkoisen osapuolen menestykselle. Jääkäriupseerien vaikutus puolustusvoimissa jatkui aina 1950-luvulle asti ja 49 heistä sai kenraalin sotilasarvon.

第一次世界大戦，狙撃兵運動そして第27狙撃大隊 　第一次世界大戦が勃発したとき，フィンランドには45,000人のロシア人兵士がいました。 ロシアの参謀は，ドイツのフィンランド侵攻とサンクトペテルブルクの侵略を恐れました。ロシアの安全保障を強化するために，フィンランドはロシア帝国とより密接に関連していなければなりませんでした。1914年11月，フィンランドの自治を終わらせることを目的とした主要なロシア化プログラムが公表されました。このプログラムは，特にフィンランドのロシアからの離脱を目指して，特に学生の若者に強力な新しい活動を引き起こしました。活動家は，フィンランド人のために武装抵抗と軍事訓練を計画しました。ロシアの敵であるドイツに助けを求め，活動家のヘルマン・グンメルスと弁護士のフリッツ・ヴェッテルホフを通じてベルリンとのつながりを築きました。 　1915年1月，ドイツ軍は，1915年2月25日にキャンプが始まったハンブルク近くのロックステッドで200人のフィンランド人学生に4週間のpfadfinderまたはスカウトトレーニングを提供することに同意しました。フィンランドで大規模な秘密の募集活動が開始され，約1,900人の男性がドイツに移送されました。ほとんどの出発は，南オストロボスニア，カレリア，ウーシマーからでした。 　1916年5月，フィンランドの志願兵は王立プロイセン第27狙撃兵大隊として結成され，ドイツ東部バルト海での軍事経験を積みました。大隊はEkkau-KekkauとSchmardenの戦いに参加しました。前線では，13人の狙撃兵が戦死しました。1917年3月，フィンランドの狙撃兵大隊が，さらなる訓練のために前線からリバウ駐地の町に移されました。リバウでの彼らの滞在は1年近く続き，その間，狙撃兵の長期的な生存は，彼ら自身と祖国の将来の不確実性によって最も深刻な影響を受けました。 　狙撃隊の主力は内戦の最中の1918年2月25日にフィンランドに戻りました。将校教育を受けた士官および軍隊経験を受けた狙撃兵の重要性は，白衛軍の狙った通りの大成功でした。軍隊における狙撃隊士官の影響は，常時1950年代まで継続し，そのうち49人は将軍の階級を獲得しました。