laulu:Tapio Rautavaara
Pohjolan yö,
täynnä on kummaa taikaa.
Tuuli kun jängällä soi.
Mailleen kun painuvi koi.
Pohjolanyössä näin
kun olet vierelläin,
lauluja Pohjan yöstä mä laulan
sinulle yksin vain.
Pohjolan kesäyön lempeät tuulet
ne laulunsa opetti mulle.
Pohjolan yössä nyt kauneimman lauluni
laulelen yksin vain sulle.
Pohjolan taivaskin tummuu,
kesäyön aurinko sammuu.
Mutta mun kaipuuni Pohjolan yöhön
ei milloinkaan.
Pohjolan yö
täynnä on kummaa taikaa.
Tuulet ja tunturit nuo,
jängät ja virtojen vuo,
laulavat laulujaan,
kutsuvat Pohjolaan.
Kairoille kauas
Pohjolan yöhön
kutsuvat kulkemaan.
Pohjolan kesäyön lempeät tuulet
ne laulunsa opetti mulle.
Pohjolan yössä nyt kauneimman lauluni
laulelen yksin vain sulle.
Pohjolan taivaskin tummuu,
kesäyön aurinko sammuu.
Mutta mun kaipuuni Pohjolan yöhön
ei milloinkaan.