sanat:Juha Vainio
Säv. Reijo Lehtovirta
laulaja:Juha Vainio
（この詩は発売当初のもので，流れる曲の詩と少し異なります。）
Kaunissaareen johtaa väylä karikkoinen,
ehkä joskus vielä sinne löytää voinen.
vaikka olinkin mä melkein palleroinen
kerran sieltä lähtiessäin kulkemaan.
Kerran hyvästit mä saarelleni heitin,
reippaan hymyn taakse kyyneleeni peitin.
Voinko koskaa enää kotiin löytää reitin,
aivan varmaan sen mä muistan ainiaan.
# Kaunissaari kaivaten sua aina muistelen,
# milloin saan mä sulta suukon suolaisen.
Siellä, kuinka pitkälle vain katse kantaa,
näkyy mertä vain ja sitten taivaan rantaa.
Nyt jo arvon sille osaisin mä antaa,
koska kulkessani muuta nähdä sain.
Nähda sain mä kivikaupungit nuo suuret,
niiden asuttajat, joilta puutuu juuret.
Kuullut olen kaikki kirot, katkeruudet,
siksi saarelleni kaipaan nyt mä vain.
Moni nainen mua kutsui hymyhuulin.
Menin mukaan, sitä lämmöksi kun luulin.
Rahat pois ja jälkeenni vain naurun kuulin,
silloin saarityttöäni mustelen.
Olen kyllästynyt kivi kyliin aivan,
ne on tienoita vain surun sekä vaivan.
Heti kun mä näen lähtövalmiin laivan,
palaan kotisaarelleni takaisin.